Hauskoja faktoja keilailusta

Jokainen varmasti tietää, miten hauskaa keilailun harrastaminen on. Mutta keilailuun ja sen värikkääseen historiaan liittyy paljon hauskoja faktoja, jotka yllättävät varmasti monet keilaratojen konkaritkin – ja näitä hauskoja tai vähintäänkin mielenkiintoisia faktoja käymme tässä jutussa läpi! Kenties jutusta on apua seuraava pubivisassa, tai ehkä hauskuutat keilaporukkasi kavereita näillä faktahippusilla?

Puisevaa touhua

Keilailu ei varsinaisesti ole mitään välineurheilua, mutta jokainen tietää esimerkiksi hyvin istuvien (ja tietenkin hyvältä näyttävien) kenkien merkityksen lajin harrastajille. Omat keilapallot voivat niin ikään muodostua suorastaan hyvin rakkaiksi kumppaneiksi, miltei osaksi itseä. Mutta tiesitkö, että nykymuotoisen keilailun alkuaikoina keilapallot tehtiin itse asiassa puusta?

Puiset keilapallot olivat vielä 1900-luvun alussa ainoa vaihtoehto, ja heikkolaatuisimmista palloista saattoikin saada tikkuja sormiinsa. Aivan alkujaan palloissa ei itse asiassa ollut edes reikiä. Vuonna 1905 palloja alettiin kuitenkin valmistaa raskaasta kumista, ja puupallot jäivät nopeasti historiaan. Harrastajien parissa puiset pallot toki ovat edelleen haluttu keräilyesine, ja kylläpä niitä jonkin verran puutöitä nikkaroivat käsityöläiset valmistavat omaksi ilokseen, mutta myös myyntiin. Nykyiset muovit ja muovijohdanneiset yleistyivät palloissa vasta 1970-luvun alussa. Huvittaisiko kokeilla puupallolla pelaamista?

Kaikki on isompaa… Japanissa

Siinä missä jopa suomalaisista yksityiskodeista löytyy yhden radan ”keilahalleja”, on toista ääripäätä edustava maailman suurin halli varsin kolossaalinen Inazawa Grand Bowling Centre, joka sijaitsee Inazawan kaupungissa, Nagoyan metropolialueella. Jopa legendaariseen Guinnessin ennätystenkirjaan päässyt keilailukeskus käsittää huimat 116 rataa. Vuonna 2010 Inazawassa tehtiin melko mittava uudistusprojekti kun kaikki 116 puista Brunswickin rataa vaihdettiin synteettisestä materiaalista valmistettuihin Brunswick Pro Lane -ratoihin. Inazawan jättimäisessä keskuksessa on jo vuodesta 2008 lähtien järjestetty Japanin mestaruusturnaus.

Ensimmäinen sisärata ja keilailubuumi

Keilailun juuret juontavat jo tuhansiin vuosiin ennen ajanlaskumme alkua, mutta myös modernin ajan alussa lajia harrastettiin lähinnä ulkotiloissa – mistä tietenkin nykyäänkin etenkin Brittein saarilla suosittu nurmikeilailu on osoitus. Sisäradat ovat verrattain tuore keksintö, joskaan ei aivan eilispäivää: ensimmäinen sisäkeilarata avattiin Yhdysvalloissa, tarkemmin sanoen New Yorkin Manhattanilla. Knickerbocker Alleys -nimellä tunnettu rata otti uuden jännittävän lajin harrastajat vastaan vuonna 1840.

Kymmenen vuotta myöhemmin, 1850, keilailubuumi ei vielä ollut osoittanut laantumisen merkkejä: tällöin sisäratoja oli New Yorkissa arviolta jo yli 400 kappaletta. 1800-luvun loppupuoliskolla sisäkeilailun harrastajamäärät alkoivat kuitenkin kääntyä laskuun ja nopeasti nousseet keilahallit laittoivat lappuja luukuilleen toinen toisensa jälkeen. Osasyynä oli viranomaissäätely: monet Yhdysvaltain kaupungeista alkoivat säännöstellä lajia, sillä siihen liittyneestä vedonlyönnistä oltiin hyvin huolissaan. 1900-luvun alussa keilailu saavutti jälleen kuitenkin uutta suosiota etenkin työväenluokan parissa ja sisäratoja alettiin jälleen avata, tällä kertaa esimerkiksi työläisten suosimien ammattiyhdistysten klubien yhteyteen.

Presidentillistä keilailua

Vaikka nykymuotoiseen keilailuun onkin liittynyt hyvin vahvasti työväenluokkainen imago, on lajia harrastettu valtionpäämiestenkin parissa. Tästä ehkä parhaana esimerkkinä on Valkoinen talo, johon rakennettiin vuonna 1947 kaksi keilarataa. Radat olivat syntymäpäivälahja lajista innostuneelle demokraattipresidentti Harry S. Trumanille, joka tosin ei ollut mitenkään erityisen innokas keilaaja. Sen sijaan radat päätyivät nopeasti Valkoisen talon henkilökunnan käyttöön, ja henkilökunnan välillä alettiin jopa käydä talon sisäisiä turnauksia.

Nimeä Harry S. Truman Bowling Alley -kantava rata on sittemmin siirretty Valkoisessa talossa toiseen osaan, mutta presidenttien asuttama talo on saanut myöhemmin uudenkin radan: Richard Nixon rakennutti oman, tuon ajan uusimpia ylellisyyksiä hyödyntäneen ratansa miltei heti virkaan astuttuaan 1969. Nixonin radalla käytettiin esimerkiksi elektronista pisteidenlaskua.

Yhdeksän keilaa kymmenen sijaan

Nykyisin vakiintunut kymmenen keilan käyttö ei vielä 1800-luvulla ollut mitenkään yleisesti: tavallisesti Yhdysvalloissa käytettiin yhdeksää keilaa. Jo edellä mainittu uhkapelaamiseen ja toisaalta myös muihin paheisiin, kuten reippaan puoleiseen alkoholin käyttöön, liitetty keilailu sai kuitenkin kieltolinjan kannattajat aktiivisiksi. Nine pin bowling eli kirjaimellisesti yhdeksän keilan keilailu kiellettiinkin monessa kaupungissa ja osavaltiossa. Kiellon kiertämiseksi peliin kuitenkin keksittiin lisätä kymmenes keila: teknisesti kyse ei ollutkaan enää samasta kielletystä lajista!